Näin Wilma tuli perheeseemme:
Olen koko ikäni vinkunut koiraa taloon, mutta sitä ei ole tullut. Tyydyin hoitamaan naapuriemme koiria ja myös sukulaisten koirilla on ollut suuri vaikutus elämääni.Kun naapuriimme muutti Kääpiösnautseri Sofi innnostuin snautsereista ja Sofi olikin paljon meillä hoidossa. Olihan sitä rotu etsitty jo valmiiksi jos vanhempani suostuisivat yllättäen. Kun naapurimme lähti syyslomaksi ulkomaille hän toi meille Sofin hoitoon ja Kysyin Vanhemmiltani: -Jos jaksan hoitaa Sofia koko viikon aivan yksin, voitaisiimmeko me ottaa koira? Siitä se lähti! Sofia hoidin koko viikon yksin ja nyt oli pulma piti valita rotu ?!?! Jonkun kautta sitten tuli se komea parrakas Snautseri, jota oli katseltu aiemminkin "Luonteenomaista on eloisuus, johon yhdistyy rauhallisuus. Rodulle tyypillistä on hyväluonteisuus,leikkisyys ja voimakas kiintymys isäntään. Hyvin lapsirakas, lahjomaton ja valpas, ei kuitenkaan herkkähaukkuinen. Hyvin kehittyneiden aistien, älykkyyden, koulutettavuuden, pelottomuuden, sitkeyden sekä säiden- ja tautien sietokyvyn ansiosta snautseri on erinomainen perhe-, vahti-, seurakoira, jolla on myös käyttökoiran ominaisuudet." Tätä siltä koiralta haluttiin ja niin valittiin snautseri. Tärkeässä roolissa meille toimi Eila Kettunen joka on antanut koiransa Ecun meille hoitoon ja saimme kokea snautserin sopivuuden perheeseemme. Sitten löysimme Kennel Ferdinan jolla oli tulossa juuri sopivaan aikaan pentue ja eikun katsomaan ja varaamaan. Kesäkuun 3. päivä oli suuri päivä joilloin Wilma ensimmäinen oma koirani saapui kotiin!
